Sähköauto-opas, perusteet

Kun pysäköi sähköauton julkiselle latauspaikalle, ei ole harvinaista, että saa nopeasti seuraa ja monia kysymyksiä. Mitä lataaminen maksaa? Kuinka kauan lataaminen vie? Miten pitkälle yhdellä latauksella ajaa? 

Lataamista parkkihallissa

Vastataksemme tavallisimpiin kysymyksiin vähän perusteellisemmin kuin mitä noiden lyhyiden kohtaamisten aikana ehtii tehdä, teimme pienen sähköauto-oppaan. Ensimmäisessä osassa kirjoitamme lyhyesti varustuksesta. Seuraavat osat käsittelevät arkilataamista kotona ja julkissa latauspisteissä sekä pikalatausta pitkillä matkoilla.

Varusteet 

Aloitetaan kouriintuntuvista asioista. Nissan Leafissamme on kaksi latauspistorasiaa luukussa auton etupuolella: yksi arkilataukseen ja toinen pikalataukseen pidemmillä matkoilla.

Pikalataus käynnissä

Auton mukana tulee kaksi latauskaapelia arkilataamiseen: yksi tavallista kotitalouspistorasiaa varten ja toinen tolppa-/rasiamallisia latauspisteitä varten. Jälkimmäistä kaapelia kutsutaan nimellä "Mode 3 Type 2". Nimihirviö muodostuu kahdesta osasta. "Mode 3" tarkoittaa älykästä lataustapaa, jossa auto ja latauspiste kommunikoivat keskenään latauksen ohjaamiseksi. Sähköauton arkilataamiseen käytettäviä pistorasioita ja pistokkeita kutsutaan nimellä "Tyyppi 2" tai "Mennekes", mikä on hyvä tietää, kun etsii latauspisteitä karttapalveluista. Lue lisää eri käsitteistä täältä.

"Mode 3 Type 2" tolppa-/rasiamallisia latauspisteitä varten

Toisen latauskaapelin mukana tulevan adapterin ansiosta lataamiseen voi käyttää aivan tavallista sähköpistorasiaa (ja sulaketta) kotona. Kaikkien tuntemaa maadoitettua kotitalouspistorasiaa ja pistoketta sanotaan sähköautopiireissä schuko- tai suko-pistorasiaksi ja -pistokkeeksi (lyhenteet sanoista Schutzkontakt ja suojakosketin). Kaapelin toisessa päässä on autoon sopiva Tyyppi 2 -pistoke.

Kaapeli, jossa adapteri suko- ja Tyyppi 2 -pistokkeen välillä

Arkilataaminen omakotitalossa

Arkilataamiseksi kutsumme sitä lataamista, jossa auto on tavallisessa sähköpistokeessa esim. kotona autotallissa, parkkihallissa tai julkisessa latauspisteessä sillä aikaa, kun kuljettaja on töissä, kiertelee turistina tai käy ostoksilla.

Jos asut omakotitalossa, pyydä sähköasentaja tarkistamaan pistokkeen ja sähköjärjestelmän kunto. Lue myös auton ohjekirja, jossa mm. neuvotaan käyttämään vain maadoitettuja pistorasioita ja välttämään jatkojohtoja. Sähköturvallisuuden ja nopeamman latauksen vuoksi kannattaa ehkä myös hankkia kotikäyttöön tarkoitettu latausrasia. Ruotsissa rasioiden hankintaa ja asentamista tuetaan verovaroin.

Älä tee näin - adapteri ei saa olla maassa! 

Jos lataat kotona tavallisesta pistorasiasta, saat 3,6 kW:n tehon, mikä hiukan yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että 36 kWh:n akku latautuu 10 tunnissa (3,6 x 10). Nissa Leafissamme on 40 kWh:n akku, joka ehtii latautua melkein täyteen yön aikana. Viimeiset 20 % vievät pitemmän aikaa, sillä latausnopeus laskee, kun akku alkaa täyttyä.

Tosin harvoin akkua tulee ajettua täysin tyhjäksi - tai ladattua täyteen. Sähköauton "tankkaajan" täytyykin omaksua uusi ajattelutapa. Testeissä näkee usein lukuja tyyliin latausaika nollasta sataan, mutta 0 ja 100 ovat näissä yhteyksissä aika harvinaisia lukuja. Päivän aikana ei yleensä tule ajettua kovin monia kymmeniä kilometrejä. Tyypillinen sähköautoilija lataa akun 80-85 %:iin yön aikana ja illalla latausta on jäljellä vielä 30-40%. Se on myös fiksu toimintatapa akun elinkaaren kannalta. Nykyiset akut (myös kännyköiden) kuluvat nopeammin, jos niitä ladataan koko ajan täyteen - tai jos ne tyhjenevät kokonaan.

Esimerkki latauskustannuksista Ruotsissa

Kesämökillämme vihreän sähkön kokonaishinta on noin 0,80 kr / kWh (verkko- ja sähkömaksu). Tyypillinen 20 kWh:n kotilataus maksaa siis noin 16 kruunua (20 x 0,80 kr). 20 kWh:llä ajaa noin 133 km, koska keskikulutus on 15 kWh / 100 km. Kustannukset 100 km:lle ovat siis noin 12 kruunua (16 kr / 133 km).

Arkilataaminen julkisessa latauspisteessä 

Meille kerrostaloasukkaalle arkilataus tarkoittaa sitä, että lataamme auton muutaman kerran viikossa julkisissa latauspisteissä, esim. lähimmässä parkkihallissa. Tukholmassa on joillakin metro- ja lähijuna-asemilla liityntäpysäköintipaikkoja, joissa voi ladata koko päivän 15 kruunulla, kunhan tulee paikalle ennen yhdeksää aamulla. SL:n kuukausilipun omistajille se on ilmaista.

Joskus on kätevää täyttää akkua sillä aikaa kun tekee ostoksia, kiertelee turistina tai on töissä. Julkisia latauspisteitä tarjoavat esim. pysäköintiyhtiöt, kunnat ja ostoskeskukset. Yleensä tarvitset lataamiseen Mode 3 Type 2 -kaapelin, joka tulee auton mukana. Joissakin latauspisteissä on valmiina samanlainen, mutta kiinteä kaapeli.

Joskus latauspisteet ovat “ilmaisia” ja lataaminen alkaa samoin tein - silloin sähkön hinta sisältyy jo maksamaasi parkkimaksuun. Joskus latauspisteet ovat maksullisia ja silloin maksu suoritetaan yleensä RFID-kortilla tai mobiilisovelluksella. Usein hinta on kaksinkertainen kotilataamiseen verrattuna, sillä maksulla katetaan mm. tolpan investointikustannuksia. 

Toisaalta taas tehokin voi olla parempi, esim. 6 kW tavallisen 3 kW:n sijasta, ja siksi lataaminen hoituu nopeammin. Nissan Leaf ei voi ottaa vastaan enempää kuin 6,6 kW “arkilaturin” kautta, mutta toisissa autoissa ei välttämättä ole vastaavaa rajoitusta.

Oletko huolissasi siitä, että joku varastaa kaapelin sillä aikaa kun lataat? Nissan Leafissa kaapeli lukittuu sähkömagneettisesti silloin kun sillä ladataan ja usein kaapeli lukittuu samalla tavalla myös latauspisteeseen. Jos lukitustoiminto puuttu autostasi, tavallinen riippulukko riittää luultavasti pitämään kaapelisi tallessa.

Pikalataaminen matkalla 

Kolmas sähköauton lataamistapa ovat julkiset pikalatausasemat. Ne sijaitsevat useimmiten kaupunkien välisillä tieosuuksilla ja niitä käytetään yleensä pitkillä matkoilla. Tai joskus myös silloin, kun on unohtanut arkiladata tai jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Pikalataamiseen käytetään latauspisteen kiinteää kaapelia. Pikalatausasemia tarjoavat useimmiten kaupalliset toimijat, kuten Fortum, Vattenfall, Bee (aiemmin Clever) ja Tesla. Poikkeustapauksissa on tarjolla myös ilmaista pikalataamista (Ruotsissa esim. ruokakauppaketju Lidl ja jotkut kunnat).

Joskus latauspisteet on piilotettu hyvin 

Tyypillisesti latauspisteiden teho on 40-50 kW (arkilataamisen 3-6 kW:n sijasta), mikä meidän tapauksessamme teoriassa mahdollistaisi 0-100 %:iin lataamisen noin yhdessä tunnissa. Mutta kuten jo olemme maininneet, autoa ladataan harvoin nollasta sataan. Pitkällä matkalla on kannattavampaa pysytellä esim. 15-20 %:n ja 80-85 %:n välillä, koska latausnopeus on tuolla välillä korkeampi ja se myös kuluttaa akkua vähemmän. Joissakin tapauksissa latausmaksu on minuuttiperusteinen ja silloin ei ole järkevää maksaa viimeisen 10 %:n lataamisesta, koska akkujen ominaisuuksien vuoksi se vie enemmän aikaa. Pitkällä matkalla tällainen latauspysähdys tarkoittaa keskisuurella akulla varustetulla ja siten melko “sähkönjanoisella” autollamme 20-30 minuutin kahvi-, lounas- tai nähtävyystaukoa 200 kilometrin välein. Tuo välimatka vastaa myös melko hyvin englantilaisten sähköautoilijoiden käsitettä “bladder range”.

Saksassa on hyviä alkoholittomia oluita

Pikalataaminen maksaa usein 50-100 % enemmän kuin lataaminen tavallisilla julkisilla latauspisteillä. Hinnoitteluperusteet ovat erilaisia: kiinteä maksu per latauskerta, kWH- tai minuuttiperusteinen hinta tai yhdistelmä näistä kaikista! Useimmiten maksu suoritetaan latauskortilla, RFID-tagilla tai mobiilisovelluksella.

Jotta voit valita oikean latauspisteen, on tärkeää tietää, että pikalataamiseen on erilaisia standardeja ja siksi myös erilaisia pistokkeita:

• Nissan Leaf on japanilainen ja siinä on Chademo-pistorasia, joka on tavallinen Japanissa ja Euroopassa. Chademon ansiosta autoa voi käyttää sähköverkon tai kotitalouden akkureservinä (lue lisää / katso video).
• Eurooppalaisilla autonvalmistajilla on kilpaileva standardi CCS, joka on yleistymässä. CCS-piireissä panostetaan paljon tulevaisuuden 100-150 kW:n pikalatureihin. Ja tulevaisuushan on tunnetusti pian täällä.
• Teslalla on oma standardi ja maailmanlaajuinen latausasemien verkosto, mikä on suuri etu Teslan omistajalle.
• Kiinassa on vielä yksi pikalatausstandardi, mutta sinne tuskin kovin moni meidän lukijoistamme päätyy.

Latauspisteiden löytäminen

Netissä on useita karttapohjaisia palveluja, joissa voi etsiä lähellä olevia julkisia latauspisteitä. Palvelut ovat joko kaupallisia tai perustuvat crowdsourcingiin eli autoilijoiden itse raportoimaan dataan. Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa suosittelemme latauspisteiden etsimiseen uppladdning.nu -palvelua. Tietokanta on hyvin kattava ja korkealaatuinen. Myös autojen navigointisysteemit on nykyisin yhdistetty latauspistetietokantoihin, tosin laatu vaihtelee. Tällöin auton navigaattori ehdottaa sopivia latauspisteitä valitsemallasi reitillä. Latauspisteet ovat usein yhteydessä nettiin ja siksi joistakin palveluista näkee latauspisteen statuksen: varattu / vapaa / rikki.

Uppladdning.nu & Chargemap

Vaikka latauspisteen osoite näkyy sovelluksessa ja sijainti kartalla, voi perille löytäminen olla haasteellista. Usein latauspisteet ovat piilossa teollisuusalueilla, parkkihalleissa tai huoltoaseman takapihalla, ilman mitään opasteita. Tätä voi verrata huoltoasemiin, joilla on suuret valomainokset ja joihin myös opastetaan tien varrelta. Vinkki: suurenna mobiilisovelluksen karttaa reilusti - pienellä onnella GPS-koordinaatit on annettu oikein ja löydät latauspisteen ongelmitta. Tai ehkä joku avulias sähköautoilija on kirjoittanut hyödyllisen kommentin sovellukseen.

Uppladdning.nu

Maksutavat - Betalningssätt

Lataamisen maksaminen ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Usein maksukortti pitää rekisteröidä paikallisten latausasemien tarjoajien palveluihin ja / tai saada erillinen latauskortti / tagi postitse kotiin. Jälkimmäinen ei oikein onnistu, jos on jo matkalla. Olisi toivottavaa, että maksun voisi hoitaa vilauttamalla tavallista Visaa tai Mastercardia latauspisteellä, ilman mitään erillisiä latauskortteja tai rekisteröitymisiä. Mutta se on valitettavasti harvinaista.

Kannattaa hankkia muutama latauskortti ja rekisteröityä lataussovelluksiin, jotka toimivat sillä seudulla, jossa useimmiten liikut. Ota selvää, millä palveluntarjoajilla on paljon latauspisteitä esim. uppladdning.nu-hakupalvelun avulla. Tukholman aluetta ja Itä-Ruotsia varten olemme hankkineet Vattenfall/InCharge- ja Clever-latauskortit (Clever on nykyisin Bee), lisäksi meillä on Fortumin mobiilisovellus. Näiden ansiosta voimme ladata melkein missä vain. E.ON:ia meidän ei ole tarvinnut käyttää, mutta heillä näyttää olevan paljon latausasemia Etelä-Ruotsissa ja myös Euroopassa. Silloin tällöin meillä on auto mukana Suomen-matkoillamme. Siellä on paljon Fortumin ja Virran latausasemia.

Fortum & Virta

Päivitetty 2019-03-09