Arkea Antibesissa - Vardag i Antibes

Olemme kotiutuneet vanhaan kaupunkiin. Kierrätysroskikset, leipomo, ruokakauppa, ekokauppa, kirjakauppa, kirjasto, apteekki sekä posti on löydetty ja jouluvalot ripustettu verhotankoon. Lisäksi olemme ehtineet testata useita lähistön pikkuravintoloita ja ryhtyneet morjestamaan naapureita ja postinkantajaa. Sekä havainneet, että tuossa parin korttelin päässä kasvisravintolan huudeilla tuoksuu kuin coffeeshopien ulkopuolella Amsterdamissa.

Vi har funnit oss till rätta i gamla stan. Återvinningstunnor, bageri, matbutik, ekobutik, bokaffär, bibliotek, apotek och post har vi hittat samt hängt upp julbelysning i gardinstången. Dessutom har vi testat flera av närliggande smårestauranger och börjat hälsa på grannar och brevbäraren. Samt observerat, att vid den vegetariska restaurangen ett par kvarter bort doftar det som utanför coffeeshops i Amsterdam.

Saimme myös tilattua aiemmassa postauksessa mainitun kirjan"What We Think About When We Try Not To Think About Global Warming" Antibesin englantilaisen kirjakaupan kautta. Sieltä löytyi myös Alex Quickin kirja "How to be French", jolle toinen meistä on hihitellyt iltaisin lukulampun alla. Toinen taas osti lehtikioskista Lire-lehden "vuoden kirjat"-numeron ja ympyröi kynällä mielenkiintoisimpia ranskalaisia nimekkeitä. Tämä vuotuinen perinne johtaa väistämättä kotikirjahyllyn ranskankielisen osion kasvuun, niin tälläkin kertaa. 
Via Antibes engelska bokaffär lyckades vi även beställa den i en tidigare post nämnda boken "What We Think About When We Try Not To Think About Global Warming". Där hittade vi även Alex Quicks bok "How to be French", som har fått en av oss att småskratta under läslampan på kvällarna. Den andra köpte "årets böcker"-numret av tidningen Lire i tidningskiosken och cirklade med penna de mest intressanta franska titlarna. Denna årliga tradition leder oundvikligen till utväxt av hemmabokhyllans franska avdelning, så även denna gång.

Saffranierin vapaakunnan tarjoama jouluhalko jäi sunnuntaina testaamatta (täällä on kuvia viime vuoden juhlasta). Toinen meistä piti englantilaisen jalkapallon katsomista tärkeämpänä ja toinen taas ei voinut ajatellakaan mitään syötävää koko loppupäivänä korsikalaisen omistajan bistrossa syödyn lounaan jälkeen. Jo annos sinällään oli kunnioitettavan kokoinen ja sitten lisukkeeksi kannettiin vielä riisiä, kastiketta ja kesäkurpitsapaistosta. Tajunnanräjäyttävän yrttikastikkeen salaisuus paljastui vasta siinä vaiheessa kun oli jo myöhäistä katua - lounastaja sai kaupan päälle myös tajunnanräjäyttävän valkosipulisen uloshengityksen. Mutta oli se sen arvoista!
Vi testade inte julstubben som den fria kommunen Saffranier bjöd på på söndagen (här kan man se bilder från förra årets fest). En av oss tyckte det var viktigare att titta på engelsk fotboll och den andra kunde inte ens tänka på något att äta under hela resten av dagen efter lunchen i en korsikanägd bistro. Redan själva rätten var av respektingivande storlek och sedan bars det ris, sås och zucchinigratäng till bordet som tillbehör. Hemligheten med den fabulösa örtsåsen avslöjades bara då det var redan för sent att ångra sig - lunchgästen fick även en fabulös vitlöksandedräkt på köpet. Men det var värt det!