Cagliari

Seuraava Sardinian-retki suuntautui etelään, pääkaupunki Cagliariin - opaskirjan mukaan kaupungeista "italialaisimpaan". Algherosta Cagliariin on noin 250 kilometrin matka pitkin nousujohteisia ja paikoin huonokuntoisia teitä. Niinpä päätettiinkiin, että retkeen yhdistetään yöpyminen perillä, sillä kuuden tunnin ajaminen yhden päivän aikana ei houkutellut.
Chargemap-sovelluksen kautta löysin latauspisteen suurinpiirtein puolivälissä matkaa, lähellä Macomerin pikkukaupunkia - tai oikeastaan, kun katsoin tarkemmin, kyseessä oli pikkukaupungin ulkopuolella sijaitseva hyvin pieni kylä nimeltään Birori. Ja aivan oikein, sieltä kunnantalon ja postin vierestä löytyi uusi, hieno latauspiste, jossa pystyi latamaan 6 kW:n teholla - toisin sanoen, akku latautui tunnissa noin 40 ajokilometrin verran.
Nästa utflykt på Sardinien gick till huvudstaden Cagliari på sydkusten - enligt guideboken den mest "italienska" av städerna. Från Alghero till Cagliari är det ca 250 km på vägar med ganska mycket klättring och bitvis dålig väg. Så det bestämdes att resan kombineras med övernattning eftersom sex timmars körning på en dag inte lockade.
Via min Chargemap-app hittade jag en laddstolpe ungefär halvvägs nära lilla staden Macomer - eller rättare när jag tittade närmare så var det en mycket liten by Birori utanför den lilla staden. Där bredvid kommunhus och posten stod mycket riktigt en ny fin stolpe där jag kunde ladda med 6 kW - dvs den fyller på ca 40 km på en timma.

Saatoin hyvinkin olla ensimmäinen kylän latauspisteen käyttäjä, sillä kaksi kyläläistä tuli katsomaan ja kuvamaan autoa kännyköillään. Sain jopa ottaa kuvan toisesta herrasmiehestä automme edessä hänen kännykkäkamerallaan. Italiantaitoni joutuivat äärirajoilleen.
Matkalla ylös kohti Macomeria olin ajanut lumisen ja vuoristoisen maiseman läpi, mutta perillä Birorissa eteeni levittäytyi tasankonäkymä, jonka taustalla erottuivat todella korkeat vuoret.
Det skulle inte förvåna mig om jag var den första som använde byns laddstolpe, för två bybor kom förbi och fotade bilen med sina mobiler. Jag fick även ta en bild på en herre framför vår bil med hans mobil. Mina italienska-kunskaper testades till max.
På vägen upp till Macomer hade jag kört genom ett snö-pudrat bergigt landskap men väl framme i Birori såg jag ut över en platå med utsikt mot riktigt höga berg.

Perillä Cagliarissa ajoin suoraan varaamani hotellin parkkihalliin ja laitoin auton latautumaan heidän Tesla Destination Chargeriinsa. Sitten menin paikallisbussilla vanhaan kaupunkiin ja vaelsin sen kujilla kunnes jalat väsyivät. Silloin löysin pienen bistron, joka näytti hyvältä sekä todellisuudessa että internetissä, joten menin sisään. Ymmärsin olevani suuremmassa kaupungissa, sillä kaikilla tarjoilijoilla oli samanlaiset hipsteriunivormut, joihin kuuluivat farkkupaita, henkselit sekä hyvinhoidetut hiukset ja parta. Algherossa ruoan tarjoilevat useimmiten vanhemmat herrasmiehet rusetissa ja valkoisessa paidassa, myös yksinkertaisemmissa paikoissa.
Väl på plats i Cagliari körde jag rakt ner i det bokade hotellets garage och pluggade in i deras Tesla Destination Charger. Sedan tog jag en lokalbuss in till gamla stan och vandrade runt i gränderna tills jag blev trött i benen. Då hittade jag en liten bistro som såg bra ut på verkligheten och på internet och gick in. Där insåg jag att jag befann mig i en större stad för alla servitörer i hade enhetlig hipster-uniform med jeansskjorta med hängslen och välvårdat hår och skägg. I Alghero serveras man ofta av äldre herrar med fluga och vit skjorta - även på enklare ställen.

Croque Madame

Bistrossa luin turistioppaasta, että kaupungissa ehdottomasti nähtäviin asioihin kuuluu auringonlasku vanhan kaupungin korkeimmalla paikalla olevalta puolustuslinnakkeelta - niinpä lähdin kiipeämään ylöspäin. Yhä useampia ihmisiä - turisteja ja paikallisia - kerääntyi ylös näköalatasanteelle, kun kello lähestyi puoli kuutta ja auringonlaskua. Ja totta tosiaan - näkymä oli Cagliarin-reissun arvoinen!
På bistron läste jag i en turistguide att det man absolut inte får missa i staden är solnedgången från försvarsanläggningarna i den övre delen av gamla stan - så då började jag klättra upp. Fler och fler människor - turister och lokala - samlades uppe på utsiktsplatån när klockan närmade sig 17.30 som var tiden för solnedgång. Och mycket riktigt - det var väl värt resan till Cagliari!